Category Archives: sairaudet

Kuulumisia

Meillä menee mukavasti 🙂 Ruut ei ole täysin oireeton, eikä varmaan koskaan sellaiseksi tulekkaan, mutta mikä parasta; sillä ei löytynyt pernasta eikä haimasta kasvainta. Oireilu jää mysteeriksi valitettavsti, mutta pääasia, että itse ”potilas” voi hyvin ja nauttii elämisesti! Viimeinen tutkimus olisi ollut suolen tähystys, mutta päätin, että en halua enää kiusata toista. En usko, että sieltä kuitenkaan löytyisi mitään millä ratkaistaisiin tilanne ja saataisin toinen oireettomaksi/terveeksi. Ilmaan jäi leijumaan immuunivälitteinen tulehdus ruuansulatuskanavassa -> IBD? Mene ja tiedä, mutta jos näin olisikin, niin ei sitä saataisi parannettua vaan hoitona olisi Kortisooni? lääkitys. En halua aloittaa -eikä sitä YES’n taholtakaan ehdoteltu, ko. lääkitystä, kun kerta koira pärjää ja voi hyvin ilmankin… ja niin kuin eilen treeneissä kaveri totesikin, ettei ikinä voisi uskoa, että Ruu’lla jotain vaivaa olisi!

Mutta sitten treeneihin. Eilen hallilla ensin kuuntelutreeniä ja tokalla kierroksella tekniikkaa. Ensin lähetin merkille ja siitä ruudun suuntaan toiselle merkille. Siitä takas ekalle merkille jonka jälkeen toisen merkin ohi ruutuun ja sieltä hypyn kautta metallin haku. Tähän asti meni hienosti, mutta kapula suussa ei oikein sitten voinutkaan suorittaa tehtäviä. Oli aluksi hämmentynyt, mutta yritti varsin ponnekkaasti. Ja lopulta pystyi juoksemaan merkeille/hypylle kapula suussa.

Tekniikka pläjäyksessä hinkattiin ohjatun palautusta läheltä. Namilla yritin, mutta muutaman toiston jälkeen alkoi Ruut roiskia pa siirtymisiä (vino) ja hitsautumaan kapulaan kiinni. Sanoipa se kerran mulle myös ”mur” Ei tainnut juu namit olla mieleen 😛 Nartsa kehiin etäpalkaksi vinoon oikealle ja jo alkoi löytyä suora pa! Näillä siis mennään. Ruut on hienosti oppinut luopumaan palkoistaan joten niitä on varsin helppoa käyttää etäpalkkoina (näkyvillä) ja näin saan tarkemmin palkattua oikeaan suuntaan.

Seuraamisessa tanssahteli kovin, mutta ei painanut tai edistänyt. Hieman ylityöskenteli käännöksiä ja pää oli aavistuksen levoton. Loppua kohden parani (niin kuin aina) Nameilla palkkasin, mutta ei tainnut kuitenkaan olla hyvä asia? Ruut ottaa kaiken ilon irti ko. liikkeestä ja palkkaa näin itse itseään, kun ei namia arvosta. Jos esim. pallolla palkkaan niin Ruut’in ajatus on aavistuksen enemmän palkassa mikä on hyvä asia ja näkyy keskittymisenä. Lisäksi suorat pätkät saa sen ihan fiiliksiin, joten pa’sta pa’han siirtymiset rauhoittavat sitä selkeästi. Lisäksi mun omalla liikkumisella on ihan hirmuisesti merkitystä. Jos kävelen reippaasti ja innostuneesti, niin Ruut on heti lentoon lähdössä. Tää on kyllä niin vaikee liike tämän koiran kanssa, ettei ole tosikaan. Nyt onneksi tiedän mikä asia vaikuttaa mihinkin ja on vain sen mukaan toimittava. Onneksi Ruut vastaa heti muuttuviin tekiöihin treeneissä ja sitä on helppo kontroloida 🙂

Loppuun otettiin ruurua ajatuksella mennään kovaa perälle asti vaikka onkin aivan seinässä kiinni. Tämä onnistui oikein hyvin. Hannele nakkeli palloa Ruulle, kun oli hyvässä kohtaan. Ruut oli hassu, kun tarjosi paikkaa ruudussa jonka jälkeen katsoi Hannelea ja mua vuoron perään, että kelpaisko. Selvästi tuntui tietävän, että minä naksautan ja Hannele heittää. En tiedä oliko loppu viimeksi kovin hyvä treeni, kun niin selvästi tuntui tietävän kuvion ja alkoi hieman käyttämään silmää enemmän. Pitää pohtia jatkanko tämän tyyppistä treeniä. Muuten jäi treenistä todella hyvä mieli 🙂

 

 

 

Mainokset

Syksyn kuulumiset

Oltiin joku viikko sitten Haminassa SBCAK’n toko mestiksissä. Tuomarina Tommi Varis. Ruut tuntui todella hyvältä. Kaikki liikkeet onnistui ihan kivasta. Ainoastaan kaukoissa sattui työtapaturma ja siitä oikeutetusti kutonen. 1-tulos+KP pistein 291 ja 3.sija. Nyt sitten pohditaan ilmoitanko enää tämän vuoden puolella kokeisiin vai en…. Vuokkoset houkuttelisi marraskuun lopussa, mutta saa nähdä….

Ollaan käyty Ruu’n kanssa nyt syksyllä YES’llä 2 kertaa tutkimuksissa tuon jatkuneen yskän takia. Tähystettiin keuhkot, nielu, ruokatorvi ja vatsa. Lisäksi ultrattiin perusteellisesti sisäelimet ja otettiin täydellinen verenkuva. Kakka tutkittiin ja viljeltiin myös kaiken mahdollisen varalta. Lisäksi keuhkoista otettiin huuhtelunäyte. Ainoat löydökset olivat keuhkoissa lymfosyyttien lisääntyminen, vatsasta löytyi 2 pientä haavaa ja koepaloissa todettiin että happoa tuottavat solut lisääntyy ja rauhaset tuhoutuu (mahan limakalvolla). Limakalvot oli muuten täysin siistit. Ultrassa havaittiin pernan hieaman suurentuneen, haimassa oli jotakin heikkokaikuista -> imusolmuke? ja sapessa havaittiin sakkaa. Muut elimet ok. Veriarvot muuten ok paitsi AFOS oli lievästi koholla. Tästä ei tarvitse välittää kun muut maksa-arvot olivat normaalit. Fosfori ja kaalium olivat hieman alle viitearvojen mikä johtuu mahdollisesti ruuansulatus vaivoista. Lisäksi löytyi iho muutoksia oikeasta korvalehdestä, kaulasta ja kaikista tassun pohjista. Kyljessä löytyi patti mistä otettiin ohutneulanäyte. Ruulla on ollut koko vuoden epämääräisiä ruuansulatus vaivoja -> vatsan lurina, ajoittaiset löysät ulosteet, toisinaan limaa ulosteessa, maiskuttelu, nieleskely ja röyhtäilyt mitkä viittaavat närästykseen. Koiran vointi on ollut erinomainen koko tämän ajan, eikä kuumetta ole ollut. Ollaankin saatu lupa elää täysin normaalia elämää. Ohutneulanäytteen tulokset valmistuu 1-2 viikon sisään. Yliopistolla konsultoivat sisätautien professoria Ruun tilanteesta ja hoitosuunitelma tehdän tämän konsultaation ja ohutneulanäytteen pohjalta. Eivät oikein osaa sanoa mikä koirallani on. Ilmeisesti kasvaimet ja autoimmuuni sairaus eivät ole vielä ainakaan pois suljettuja vaihtoehtoja 😦 Pääasia kuitenkin, että itse potilas voi hyvin ja nauttii elämästä ja treenaamisesta! En vain itse oikein ole jaksanut motivoitua treenaamiseen tämän kaiken keskellä. Ehkä pitäisi jo ihan koirankin tähden, se kun niin nauttii tokoilusta ❤

Lisäksi käytiin syyskuussa fyssarin luona. Toko-jumeja löytyi ja uutena oli tällä kertaa kireät reidet. Reidet ovat edelleen hieman juntturassa ja saatiin jumppa ohjeita niihin. Muut jumit saatiin aukeamaan kait aika kivasti. Lisäksi saatiin kehoitus opettaa koira seuraamaan myös oikealla puolella, niin säilyisi tasapaino. Sitä ollaankin jo hieman aloiteltu…. mahdollisesti HTM’ää ja rallytokoa silmällä pitäen 😉

Tilanne katsaus

Perjantaina käytiin jälleen Jär-Vet’ssä näyttämässä nielua. Kaikki oli kurkussa niin, kuin pitääkin. Siisti nielu ja risat sievästi piilossa oli Annen kommentti. Totesi, että syödään ab-kuuri loppuun ja sitten saa ruveta elämään normi elämää… Ruut on yskähtänyt perjantai iltana kerran ja sunnuntai aamuna kerran sekä nyt maanantai aamuna useita kertoja… kaikki levossa ennen ruokaa muistaakseni. Sellainen kuiva köhähdys. Itse olen pohtinut nyt viik.lopun yli, että jos se onkin närästys mikä Ruut’a vaivaa, niin kuin Anne ekalla kerralla epäili. Lisäksi rtg -kuvissa näkyi aavistuksen tulehtunut vatsa… siispä soitto tänään taas klinikalle ja tiedustelemaan mitä tehdään, kun Ruut on edelleen yskinyt.

Oli sitä mieltä, että kokeillaan vielä hoitaa närästyksenä, joten Zitac ja Zantac määrättiin 21 vuorokaudeksi (3vk) Meillä on myös lupa treenata ja lenkkeillä, joten ei kun tuumasta toimeen 🙂

Kotipihalla ensin merkin tarjoamista paristi. Kyllä muuten oli varsin vauhdikkaan merkit! Sitten läheltä paikan hakua ruutuun. Hieman haki minusta katsottuna vasempaan laitaan, mutta hyvin perälle asti. Lisättiin matkaa ja lopulta myös suorapalkkasin reilusti ruudun yli. Hieman ennakoi palkkaa kääntymällä katsomaan tuleeko, mutta eiköhän se siitä taas rupea rullaamaan, kun huomaa, että palkka lentää. Ajatuksena taas palkata aivan taakse tai jopa ruudun yli.

Luoksaria ensi suoraan sivulle ja tästä palkka. Sitten stoppi ekalle merkille, joka todella hyvä. Vapautin merkin kohdalla olleelle pallolle, mutta ei tajunnut vaan haki ruutuun. Ei siis ole vielä sisäistänyt palkan paikkaa = merkin takana. Lopuksi ohjatun palautuksia vinoista kulmista kiertämällä. Nyt PA’t suorat. Palkkasin suurimman osan oikealta kädestä, mutta viimeisen niin, että pidin kapulasta kiinni ja vasta irti käskyn jälkeen heitin suorapalkan eteenpäin. Tämä tuntui hyvältä, joten taidan jatkaa tällä tavalla vahvistaessani suoria perusasentoja.

Ihanalta tuntui saada pitkästä aikaa treenata. Ei sillä väliä pääsenkö SM kisaan, kunhan vain saadaan touhuta yhdessä pitkästä aikaa ja nauttia vauhdin hurmasta 🙂 Mitä tulee SM-kokeeseen, niin varsin kalkkiviivoille mennään, mutta Paavalin (Raamatun) sanoin ” jos elämme ja Herra suo”, niin sinne käy tiemme! Lääkkeet, joita Ruut nyt syö on vain viikon varoaika. Aika näyttää helpottaako oireet. Nyt en kuitenkaan jaksa murehtia, vaan nautin tästä hetkestä 🙂

Kuvia Hessusta

Kuvia Hessusta

Kiitos Amy kuvista 🙂 Kuvaa klikkaamalla pääset katsomaan loputkin kuvat Hessusta. Ruut on edelleen kipee. Käytiin viime viikolla näyttämässä nielua (köhii siis satunnaisesti) diagnoosi; nielutulehdus, kennelyskän jälkitautina? Ab-kuuri… joka ei ole parantanut toista ja nyt perjantaina mennään uudestaan näyttämään kurkkua ja kinuamaan uusia lääkkeitä. Koskahan me päästään taas treenaamaan, saati kisaamaan? Kurjaa tässä kaikessa on se, että nielutulehdus on saanut jyllätä jonkin aikaa, ennen kuin tajusin, että kakominen ei ole normaalia kennelyskään liittyvää. Toivottavasti moinen riesa ei nyt vain kroonistuisi 😦

Köh, köh!

Niin se vain kävi meillekkin, että kennelyskä saavutti taloutemme kaikista varotoimenpiteistä huolimatta… Ruut aloitti yskimisen perjantaina, kun tulin töistä kotiin ja oli hieman vaisu. Lämpöä oli hieman ja kurkku myös kipeä. Ruut yski useita kertoja perjantai illalla, mutta sitten se loppui, kuin seinään. Ei ole yskinyt sen jälkeen ollenkaan.

Hessu taas alkoi yskimään eilen ja nieleskeli kurkkukipuaan. Tosin yskiminen oli vaisumpaa, kuin Ruu’lla (onneksi) eikä vanhuksen kakominen jatkunut enää yöllä. Tänään ei myöskään ole kakonut ollenkaan. Ruoka maistuu molemmille. Samoin leikki 🙂

Hihnassa toki kuljetaan vielä tovi ja karenssia pidetään (peruin Porvoon kokeen ja Lentsun koulutustilaisuuden) En kuitenkaan varmaan pidä Ruu’lle totaali lepoa kahta viikkoa, kun likka näyttää olevan täynnä touhua, eikä yski innostuessaan (pomppii lenkillä flexissä kinosten päällä) Joten eiköhän me jo ensi viikon alussa aloiteta treenaaminen ja sisällä toki jo tällä viikolla pa-jumpan, kaukojen sekä tunnarin parissa puuhastellaan.

Tilanne näyttää siis varsin hyvältä tällä hetkellä ja luulen, että saan laittaa käsiä uudelleen ristiin ja kiittää Jeesusta Hänen hyvyydestään ja huolenpidosta meitä kohtaan 🙂

Hessulla rakossa kasvain

Maanantaina käytiin vanhuksen kanssa Järvetissä ultrassa, kun vuoden sisään on ollut 4 virtsatietulehdusta. Hessu ei ole oireillut mitenkään muuten, kuin pissaamalla verta tulehduksien aikana. Kipuja tms. sillä ei ole ollut. Itse olin hieman skeptinen tuon kasvaimen suhteen, kun sillä on aijemminkin ollut rakkokasvain epäilys, mikä sitten osoittautuikin vääräksi (samoja oireita, kuin nyt)

Mutta niin siinä kävi, että kasvainhan sieltä löytyi 😦 Kamalaa sanoa tämä ääneen, mutta toisaalta toivoin, että näin olisikin asian laita. Tuntuu ahdistavalta elää veteen piirrettyä elämää, eli aina mietit Hessun kanssa sitä, että mikä vaiva on se jonka tähden se pitää lopettaa… tähän astiset vaivat kun ovat kaikki olleet sitä veteen piirrettyä viivaa. Olen aina ajatellut, että jos terveyttä tämän koiran kohdalla ei saavuteta, niin tulisi sitten joskus sellainen vaiva, ettei tarvitsisi arpoa.

Ell. ei ollut mitenkään huolissaan Hessun voinnista. Sanoin sille, että jos sieltä löytyy jotain, en lähde leikkaamaan näin vanhaa koiraa. Totesi, ettei kannatakkaan vaan pitää miettiä sitä, saavutetaanko esim. leikkauksella enemmän hyötyä, kuin haittaa koiran loppuelämää ajatellen. Hessu täytti eilen 14,5, joten tässä tapauksessa leikkauksesta toipuminen veisi aikaa ja koiran odotettavissa oleva elinikä tuskin on kovin paljon yli 15-vuotta.

Muita hoitoja ei ehdottanut. Ainoastaa määräsi loppu ajaksi ab-kuurin, että tulehdus rakosta pysyy pois. Luin netistä, että ko. kasvaimeen tehoaa hyvin sytostaatit ja tulehduskipulääkkeet kuten Metacam. Tästä ell. ei siis itse maininnut mitään. Musta kuitenkin tuntuu järkevimmältä jättää kaikki hoitomuodot käyttämättä tuon ikäisen koiran kohdalla. Sytostaatit tekee huonoa oloa ym. rankkoja sivuvaikutuksia. Kipulääke taas aiheuttaa helposti vatsa oireita, joita meillä on jo ennestääkin kroonisen suolistotulehduksen tähden, joten ei sekään kuulosta hyvältä vaihtoehdolta.

Kasvain oli pieni ja eikä toden näköisesti aiheuta etäispesäkkeitä. Lisäksi sen sijainti oli hyvä eli rakossa, eikä virtsaputkessa. Kasvain oli niin pieni, että virtsa mahtuu sinne mainiosti, joten vaikka toisella se kasvain onkin, niin saattaa elää sen kanssa hyvinkin vielä 6-12 kk. Itse uskon, että Hessu ehtii täyttämään 15-vuotta 🙂

Tästä tulikin mieleeni, että keväällä silittelin kerran Hessua sängyllä ja yks kaks mulle tuli mieleeni, että Hessu ehtii täyttämään 15-vuotta ja elää ensi kesään, mutta 16 ikävuotta se ei enää näe. Toinen vahva ajatus on ollut keväästä asti se, että nyt keväällä pyörähti Hessun viimeinen vuosi käyntiin. Mitään tramaattista ei ole talven/kevään aikana tapahtunut, mutta silti minusta vain on tuntunut tuolta. Aika näyttää olivatko nämä ajatukset vain omia vai kenties tiedonsanoja Taivaan Isältä 🙂

Tällä hetkellä koen tavattoman suurta rauhaa ja koen, että olen jotenkin hurjan onnellinen. En osaa sitä selittää -juu, en ole rakastunut 😉 Tottakai suru tulee silloin, kun pitää päätös tehdä ja itkuhan siinä pääsee kun lopettamaan joudun, mutta nyt mua ei ahdista se asia ollenkaan vaan olen tavattoman onnellinen siitä, että Hessu on nyt just mun lähellä ja elää ja voi hyvin. Muulla ei tunnu juuri nyt olevan väliä. Tämä on ihan käsittämätöntä mulle, koska ihmisenä ahdistun hurjan nopeasti ja kannan murhetta ja huolta kaikesta mahdollisesta. Luulen, että kyse on Raamatun mainitsemasta Jumalan rauhasta, joka on kaikkea ymmärrystä ylempänä. Niin ihmeelinen tämä tunne on 🙂

Kuulumisia

Sähköposti toi tullessaan tiedon, että Mäntsälän kokeen tuomari oli vaihtunut joulp… siis Harri Laisista 😉 Pernilla Tallberg’iin. Tämä oli varsin iloinen uutinen meille. Olen jo aikamonta Laisi/Pörsti kisaa kisannut näillä nurkilla, kun heitä kokeisiin kovasti pyydetään ja haluisin mahdollismman paljon eri tuomarien arviointia meidän tasosta. Nilla olikin sitten varsin iloinen yllätys  näin SM kisojen alla, kun edustaa sitä tiukempaa tuomari linjaa 🙂

Treeni rintamalla ei mitään uutta. Ruut tuntuu todella hyvältä ja on ihan kivassa vedossa. Eniten ollaan painiskeltu seuruun kanssa. Se on joo ihan kivaa, mutta kun haluisin hieman parempaa. Itse haluisin liikkua sillain PK -tyylisesti, mutta kun se nostattaa tuota ja saa aikaa kaikkea pientä ei ihan niin toivottua, kuten takapään ylityöskentelyä ja ennakointi käännösten suhteen, painamista ja eteen valumista… plaah! Pakka TOKO -ihmisenä valita se harmonisempi versio jos haluan alkaa saamaan yhdeksikköä ko. liikkeestä.

Eniten harmaita hiuksia seuruussa aiheuttaa se, etten osaa kävellä luentavasti käskytyksen alla (esim. liian terävät pysähdykset) ja toisiksi eniten se, että Ruu’lla on liian liukas tapää. Yritä siinä sitten saada jotain kaunista ja harmonista aikaa, kun molemmat säätää omaansa 😛 Nyt sitten (jälleen kerran) treenataan tehostetusti sitä seuraamista ja yhteisen sävelen löytämistä. Mun pitää kulkea itse rauhallisemmin (muttei liian hitaasti) pallopalkka edelleen pidetään (kopittelu).  Repimenen vain nostaa kierroksia lisää (ne pannaan).  Namipalkka ollaan otettu myös jälleen mukaan… juu tää kuulostaa soutamiselta ja huopaamiselta 😉 Lisäksi paljon 5-8 askeleen seuraamisia perusasennosta perusasentoon. Näitä 4-5 sarjoja joista jokaisesta namipalkka ja viimeisestä kisapalkka, peruutus ja pallo kopittelu. Kaikki muut liikkeet tuntuu ihan hyviltä ja niitä vain yllä pidetään ja hieman viilaillaan.

Hessu on voinut vaihtelevasti ja luulen, että sen viimeinen vuosi taisi nyt keväällä pyörähtää käyntiin. On se luopuminen vain niin vaikeaa 😦 Hessun vatsa kiukkuaa yhä usemmin. On kuitenkin valtava ihmi, että se on selvinnyt tänne saakka ja vieläpä ihan hyvissä voimissa. Askel alkaa taipua aina yhä useammin ja pitkäkestoisemmin ravista käynnin puolelle ja toisinaan jopa löntystelee. Mitään jalkaa ei kuitenkaan raahaa ja sohvalle ym. paikkoihin hyppää vielä hyvin. Lisäksi ruoka maittaa ja palloja hakee vielä hyvin innokkaasti ja äänekkäästi. Olenkin tehnyt pallojen heittämisestä meidän treenien lopussa joka kertaisen rituaalin Hessulle. Poika nauttii kovasti saadessaan leikkiä. Vaikka Hessu innostuukin vielä kovin leikkimään en jaksa uskoa, että se kovin paljon vanhemmaksi elää, kuin 15 vuotta. Nyt vain täytyy osata iloita ja nauttia jokaisesta yhteisestä hetkestä. Hessussa ei kuitenkaan ole tapahtunut mitään tramaattista muutosta huonompaa.. lähinnä sitä normi vanhenemista ja sen tuomia juttuja, mutta päivä kerrallaan 🙂

”Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä asiat,
joita en voi muuttaa,
rohkeutta muuttaa,
mitkä voin ja
viisautta erottaa nämä toisistaan.”

-Francickus assisilainen


Viikko 2

Kuluneella viikollaan ollaan treenailtu lähinnä sisällä ja pääpaino siinä tekniikassa, kun sitä tulee liian vähän treenattua. Treenipaikkana ollut kodin lisäksi taloyhtiömme kerhohuone, joka on yllättävän iso, eikä sitä käytä kukaan (tyhjä tällä hetkellä)! Ruudussa ollaan haettu paikkaa sinne takarajalle. Tarjoaa mielummin etulaitaa. Tähän näyttää auttavan se, että antaa uuden ruutu -käskyn kun on aikeissa pysähtyä.

Tunnaria paristi myös. Niissä ei mitään ihmeempiä. Pysäytän edelleen kapuloille ja käyn antamassa namin ja vasta sitten uusi etsi -käsy. Palautukset myös ok. Perusasentoon teho treeniä, että jää se taakse vinoilu pois. Hyppynouto myös ohjelmassa missä pääpaino vinoissa palautuksissa. Paristi olen auttanut, mutta nyt tuntuu hakevan vinosta kulmastakin hyvin hypylle. Tähänkin liikkeeseen tehostetusti sitä PA -treeniä.

Ohjattua myös siellä kerhohuoneella. Ensin merkin tarjoamista. Pääpaino siinä, että menisi reippaasti suoraan merkin taakse. Tämä onnistuikin aika kivasti, kun muisti itse olla aktiivinen ja liikkua ja leikkiä. Tässä lisänä naksu, joka saa Ruuta aavistuksen aktiivisemmaksi. Itse ohjattua kolmella kapulalla. Kapuloiden väli hieman reilu metri. Kerran meni lankaan ja otti keskimmäisen, mutta sitten helpotin hommaa näyttämällä selvemmin haettavaa kapulaa. Tämän jälkeen hienosti haki vuoroin vasempaa, vuoroin oikeaa, eikä vilkaissutkaan keskimmäistä. Pääpaino taas niissä perusasennoissa kuinkas muutenkaan 😀

Paikallaistumisia myös ollut ohjelmistossa. Pääpaino niissä lähinnä se, että suorassakin voi istua vaikka menenkin vinoon piiloon. Tähän olen käyttänyt apuna palkkaa, jonka sijoitan vastakkaiselle puolelle koiraa, kun itse menen sille toiselle puolelle piiloon. Vapautan lennosta palkalle, kun tulen piilosta. Tämä tuntuu toimivalta. Samaa tekniikkaa myös makuuseen.

Jääviä sitten ollaankin vasta työstetty. Jostain syystä tämä on vaikea liike Ruu’lle. Vaikean siitä taitaa tehdä se, että Ruusta vain on niin siistiä seurata, ettei se aina malta kuunnella mikä käsky sieltä tulikaan. Omalla rauhallisella liikkumisella ja olemisella on valtavasti vaikutusta asiaan. Lisäksi jostain syystä jos istuminen on ensimmäisenä asentona, Ruu saattaa olla, että Mitä?! Nyt kuitenkin tämä alkaa menemään parempaan suuntaan. Olen myös muuttanut jäävät laskuria, niin että teen kaksi asento sarjaa päivässä ja loppuviikosta katsotaan prosenteissa missä mennään. Eli aloitin laskurin alusta. Nyt viime viikon tilanne on 11/14 onnistumista, mikä on prosenteissa 78,57% Ei nyt ihan hirmu hono tilanne, mutta kyllä mä soisin sen olevan lähempänä sitä 90% Näin ainakin olisi itsellä varmempi olo.

Hessulla taas alkoi rakkotulehdus, joten huomenna elli kutsuu. Hessua tosin se ei näytä vaivaavan, kun ei pyydä ylimääräisiä kertoja ulos, on sisällä rauhallinen, leikkii ja ruokamaistuu. Mutta nää on näitä vaivoja, jotka nyt vain kuuluu meidän arkipäivään. Kuukauden sisään mahtuu lisäksi yksi silmätulehdus ja yksi mätäpaiseen puhkeaminen, joten varsin tutulta taas tuntuu, johan edellisistä vaivoista olikin se puolivuotta aikaa 😛