Minä

3-sija1Olen Susan Hallanoro, Vantaalainen uskossa (Jeesukseen) oleva koiraharrastaja. Perheeseeni kuuluu aviomieheni Henrin lisäksi kaksi bordercollie narttua Ruut ja Tuisku.

Leipätyönä toimin ohjaajana erityisammattikoulussa nuorten parissa. Pidän hyvin paljon työstäni ja niistä haasteista mitä erityisnuoriso tuo tullessaan. Minulle on tärkeänä saada jakaa kappeeleen matkaa ihmisen kanssa joka etsii suuntaa elämälleen.

Kotiseurakuntani on Houseseurakunta, joka on osa One Way – mission lähetysjärjestöä. Ajattelultani olen kuitenkin yhteiskristillinen ja käyn kokouksissa yli seurakuntarajojen. Harrastan myös laulamista ja olenkin ollut vetämässä myös Tuomasmessuja osallistuen esilauluun vetämiseen. 

Perheessämme on aina ollut koiria, sakemanneja kaikki yhtä venakko “hairadusta” lukuun ottamatta.  Taloudessamme on myös aina tepastellu erinäinen lauma kaiken kirjavia kissoja. Olen ihan pikku-tytöstä asti tykännyt liikkua luonnossa ja niinpä aina olin mummini mukana metsäretkillä, missä perheemme sakut ja mummin vinttarit paineli pitkin poikin metsää lennättäen välillä minultakin jalat alta 😀 Olen aina ollut kiinostunut koirien koulutuksesta ja niinpä jo varsin varhaisessa iässä sai omat ja naapurin sessut “koulutusta” minun pitäessäni jöötä 😜

Hieman kasvettuani innoistuin sitten kunnolla koirien koulutuksesta ja niinpä perheemme silloinen sakemanni narttu sai toimia koekappaleena. Vuosi oli -94 kun suuntasin kohti Imatran kennelkerhon järjestämää agility alkeiskurssia Iskote-kentälle, jonne luokkakaverini houkutteli minut luettuaan lehdestä ilmoituksen. Olin tuolloin päättämässä 6.lk Harrastus veikin sitten mukanaan ja nälkä kasvoi syödessä. Kisasin tuolla sakemanni nartulla (TK2, AGI1 Harmaahukka Bella) tokossa voittajaluokkaan ja tulipa sillä muutama startti agissakin otettua. Tämä koira opetti mulle, että palkkaaminen on äärimäisen tärkeää. En sitä tuolloin osannut ja meninkin aika pitkälle pakotteiden avulla eteen päin. Saksalainen toimikin varsin hyvin, kun ottaa huomioon, että kovin motivoitunut se ei ollut.

Kun olin 15-vuotias alkoi oman koiran kinuaminen. Varsin helposti se irtosikin ja niinpä -97 keväällä sain partacollie uroksen Pythagoraan -kennelistä, Imatralta. Asuin tuolloin Lappeenrannassa ja kuuluin monta vuotta Lappeenrannan Palveluskoira yhdistykseen sekä Lappeenrannan agilytyurheilijoihin. Hessun (TK2, TK3, EVL1, AGI3 Pythagoraan Goofy Guy) kanssa tuli kierrettyä paljon suomea ristiin rastiin erilaisten leirien, tapahtumien ja kisojen muodossa. Itse toimin tuolloin hyvin aktiivisena yhdistyksissä kouluttaen ja järjestäen kisoja. Taisimpa olla jossin vaiheessa myös tokovastaava ja nuorisojaosvetäjäkin

Hessun kanssa elettiin pitkään (10 vuotta) yhden koiran taloutta. Ottaessani Hessua pohdin jo tuolloin partiksen ja bortsun välillä. Joten pitihän sitä laumaa täydentää bc’llä, että on sitten molemmat. Ruut (FI TVA, AGI1, RTK1, Tending Lunar) saapui muonavahvuuteen keväällä -08  Tending -kennelistä, Sipoosta. Ruut ja Hessu ehti elämään yhdessä neljä vuotta. Hessusta tuli aika jättää keväällä 2012. Vuoden verran mietin asioita. Ottaisinko toisen koiran ja jos niin mistä ja minkä rotuisen. Mietin pitkään käyttölabbiksen hankintaa, mutta sitten kesälle 2013 hyvä ystäväni Ulla Räihä Red Team’s -kennelistä tarjosi mulle Anne Konstin paimenlijaista bc kasvattia sijoitukseen. Eihän tuota tarjousta voinut ohittaa ja niin Tuisku-tuulispää (TK1, TK2, TK3, RTK1, RTK2 Kree) saapui Ruun riesaksi meille 😉 Hakunilanseudun koiraharratajiin.

%d bloggaajaa tykkää tästä: